Läheisriippuvuus

Home / Läheiset / Läheisriippuvuus

Läheisriippuvuus, mitä se on?

Kuuntele Yle Areenalta: Läheisohjaaja Virpi Karhu Sunnuntaivieraana puhumassa läheisriippuvuudesta 31.1.2016

 

Virpi Karhun Pullopostia Avominnestä – Läheisriippuvuudesta voi toipua (PDF).

 

Avominnen tj. Mika Arramiehen kirjoitus siitä, miten läheisriippuvuus voi oirehtia työelämässä: Ryhmädynamiikasta työelämässä -työpaikka vai näytelmäkerho?

 

Lue läheisohjaaja Tuula Kiiskisen haastattelu Aamupostissa: http://www.aamuposti.fi/artikkeli/539666-30-vuotta-kestaneen-paihderiippuvuuden-selattanyt-tuula-ajattelin-etta-joko

 


 

LÄHEISRIIPPUVUUS JA SEN HOITO AVOMINNESSÄ

 

Läheisriippuvuuden käsite ilmestyi käyttöön 70-luvun lopussa useissa eri hoitokeskuksissa Minnesotassa, joka on päihdehoidon ja erilaisista pakko-oireisista häiriötiloista (eli addiktiosta) kärsiville tarkoitetun 12 askeleen toipumisohjelman ja hoitolaitosten ydinaluetta.

 

Alunperin käsitettä käytettiin kuvaamaan sellaista henkilöä tai henkilöitä, joiden elämään vaikutti se, että he olivat sitoutuneet päihteiden väärinkäyttäjään. Päihderiippuvuuteen sairastuneen henkilön puolison, lapsen tai muun läheisen havaittiin kehittäneen epäterveitä selviytymiskeinoja reaktiona tuon toisen henkilön päihteiden väärinkäytölle.

 

Läheisriippuvuutta on eri asteista ja se käsitetään monin eri tavoin. Ongelma siitä tulee silloin kun se vaikeuttaa/rajoittaa omaa ja muiden elämää.

 

Päihdeperheiden lisäksi muutkin toimintahäiriöiset perheet voivat sairastuttaa jäsenensä; ahdasmielinen uskonto, työnarkomania, perfektionismi, insesti, mielen sairaudet, vanhemman hylkääminen (fyysinen tai emotionaalinen), vanhempien läheisriippuvuus jne.

 

Ilmiötä peitellään, hävetään, ei ymmärretä, kielletään sen olemassaolo ja asiat kerrotaan siten kuin niiden haluttaisiin olevan, eikä siten kuin ne ovat. Ei ymmärretä, että kulissien ylläpidolla mahdollistetaan ja tuetaan ilmiön ja valheellisen elämän jatkuminen.

 

Ihminen, on hän lapsi tai aikuinen, kadottaa ilmiön läheisyydessä omaa persoonallisuuttaan, saaden luonteenpiirteitä, jotka auttavat häntä elämään tässä epäterveessä ympäristössä; ylikehittynyt vastuuntunto, kontrollointi, mielistely, ylihuolehtiminen… Muita läheisriippuvuuden oireita ovat; hylätyksi tulemisen pelko, huono itsetunto, syväjäätyneet eli käsittelemättömät tunteet, rajattomuus, viha, tukahdutettu seksuaalisuus, kehno viestintä, pakkomielteet, riippuvuus, kielto.

 

Kohtaamattomina, hoitamattomina nämä oireet estävät elämästä omaa elämää ja vaikeuttavat myös läheistemme elämää ja ikävä kyllä ne siirretään myös sukupolvelta seuraavalle… se mikä ei tule jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi…

 

Avominnen Läheishoito on kehitetty tähän tarpeeseen.

Vahinkoja voidaan korjata.

 

Läheisille on tarjolla Riihimäen toimipisteessä 5vrk:n intentensiivihoitoja. Hoito on intensiivinen matka omaan itseen ja siinä mahdollistuu oman menneisyyden tunnemuistojen kohtaaminen. Työskentelemme 12 askeleen toipumisohjelman metodeilla, jonka avulla tullaan tietoiseksi ja läsnäolevaksi omaan elämään. Hoidosta saatavien työkalujen avulla alkaa irrottautuminen itseämme ja muita vahingoittavista toimintatavoista ja/tai pakkomielteen kohteista. Tunne-elämän eheytyminen ja -säätelytaidot ovat palkintoja työskentelystä itsemme kanssa.

 

Kirjoittanut Tuula Kiiskinen

12 askeleen päihde-ja läheisohjaaja

 

ERILLISYYS ON SEKÄ TOIMINTAA, ETTÄ TAITOA. SE ON ELÄMÄNTAPA.

SE ON MYÖS LAHJA, JOKA ANNETAAN NIILLE, JOTKA SITÄ ETSIVÄT.

 


Tuula, läheis– ja päihdeohjaaja 

 

Päihteet ovat vaikuttaneet elämässäni lapsuudesta aikuisuuteen. Virtahepo oli jatkuvasti läsnä. Isäni oli väkivaltainen alkoholisti, veli huumeiden käyttäjä ja äiti taas vakavasti läheisriippuvainen. Elin siis toimintahäiriöisessä perheessä ja sen seurauksena sairastuin itsekin läheisriippuvuuteen jo lapsena.

Kun muutin lapsuuden perheestä ja olisi pitänyt itsenäistyä ja ”aikuistua”, ajauduin läheisriippuvuuden mallin mukaisesti henkisesti sekä fyysisesti väkivaltaisen alkoholistin puolisoksi. Loppujen lopuksi kaiken kruunasi vielä se, että sairastuin myös itse päihderiippuvuuteen.

 

Tänä päivänä saan onneksi tarkastella näitä sairauksia ”toiselta puolen pöytää”. Elämäni suurimmasta käännekohdasta eli raitistumisestani on nyt 12 vuotta aikaa. Toimin tänä päivänä Avominne klinikoiden Riihimäen toimipisteen vastaavana läheis- ja päihdeohjaajana.

 

 

Olin kuusilapsisen perheen esikoinen. Vanhempani olivat hädin tuskin aikuisia, kun synnyin. Heillä kummallakin oli kannettavanaan ylisukupolvisia taakkoja omista lapsuuksistaan. Isäni alkoholismi alkoi näkyä siinä vaiheessa, kun aloitin koulun käynnin. Hänen väkivaltaisuutensa, veljien ja äidin pahoinpitelyt, tappelut, monenlaiset raivokohtaukset, irtaimiston hajottamiset sekä öiset pakoretket metsiin ja naapureihin piirtyivät pienen tytön mieleen. Ne kaikki jättivät minuun syvät pelon, häpeän ja syyllisyyden tunteet. Koska vanhempani eivät olleet koskaan emotionaalisesti läsnä, koin jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja siitä oli seurauksena se, että tunne-elämäni säätelytaidot olivat olemattomat.

 

”Ne kaikki jättivät syvät pelon, häpeän ja syyllisyyden tunteet. Olemattomat tunne-elämän säätelytaidot, turvattomuuden ilman emotionaalisesti läsnä olevia vanhempia.”

Omat, ensimmäiset omppuviinikokeilut 14-vuotiaana synnyttivät heti rakkaussuhteen alkoholiin. Alkoholi tuli kuin kotiin valmiiksi perittyyn hermostoon ja olematon itsetuntoni nousi uusille tasoille. Alkoholista tuli pian vakituinen, ainakin pari kertaa viikossa treffattava seuralainen. Kymmenen vuoden kuluttua se ohjasi jo lähes kaikkia valintojani. Löysin mm. puolisokseni henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävän alkoholistin, juomakaverin, jonka kanssa päihteiden käyttö mahdollistui molemmin puolin. Välillä mentiin alaspäin rytinällä, välillä taas vähän loivemmin, mutta suunta oli aina selkeä.

 

 

 

 

 

Etsin apua monelta taholta, tempoilua irti päihteestä ja tuhoisasta suhteesta. Sairaalakeikkoja pahoinpitelyjen tai vieroitusoireiden vuoksi, antabusta, naltreksonia, omavoimaista kuivistelua, paniikkikohtauksia ja delirium. Sain tietoa myös läheisriippuvuudesta mutta omat voimat ei riittäneet ilmiön aukaisuun.
Raskaaksi tulo ja äitiys olivat minulle niin suuria asioita, että niiden voimin sain vihdoin irrottauduttua puolisostani. Muutin 500km:n päähän hänestä ja aloitin uuden elämän tyttäreni kanssa. Jonkin aikaa meni hyvin, mutta päihdesairauden julmuus ja vääjäämätön eteneminen olivat asioita, joihin en voinut itse vaikuttaa. Sairaus jätti jälkeensä valtavan määrän tuskaa ja pelkoa läheisille. Oma fysiikka, tunne-elämä, moraali ja arvomaailma oli revittynä riekaleiksi. Kuusi vuotias tyttäreni otettiin huostaan.

 

 

 

Idea for solve problem.

Huostaanotto oli se, joka havahdutti minua, Lähdin rakentamaan itseäni uudelleen, eheytymään pieni pala kerrallaan. Löysin 12 askeleen ohjelman ja vertaistuen. Äitiys, naiseus, ihmisyys, fysiikka, terve mieli ja tunne-elämä. Yhteiskunnan jäsen kaikilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla. Osa minusta korjaantui nopeammin, osa hitaammin. Tyttäreni sain kokonaan huostaani noin vuoden raittiuden jälkeen. Alkoholin tilalla palava halu tietää ja opiskella kaikki mahdollinen päihde- ja läheisriippuvuudesta sekä niiden mekanismeista. Kun olin ollut 9 vuotta raittiina, pääsin Avominne päihdeklinikalle Riihimäelle. Siitä hetkestä alkoi minun kouluttautuminen Avominnen 12 askeleen päihde- ja läheisohjaajaksi. Kävin samalla myös ammattillisen koulutuksen, joka antoi minulle virallisen pätevyyden hoitaa ihmisiä. Kokemus, rutiini ja positiivinen asiakaspalaute ovat osoittaneet, että kaikki työ ja opiskelu on kannattanut. Viihdyn työssäni ja hienointa siinä on nähdä ihmisten toipuminen ja eheytyminen läheis- tai päihderiippuvuudesta.

 

 

Olen pystynyt kääntämään oman kokemuksellisuuteni voimavaraksi työssäni läheisten ohjaajana. Olen empaattinen, mutta jämäkkä ohjaaja. Osaan katsoa kiellon taakse ja näen hyvin kokonaisvaltaisesti päihteen ja/tai toimintahäiriöisen perheen tuomien käyttäytymismallien ongelmat elämään. Otan jokaisen potilaan persoonallisuuden huomioon, vaikka sairaudet ja niiden tuomat ongelmat ovatkin hyvin samankaltaisia. Pidän erittäin tärkeänä, että myös läheisillä on omat intensiivihoitonsa. Minnesota-malli  ja 12 askeleen ihmisenä kehittymisen filosofia eli ohjelma antaa mahdollisuuden toipumiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvään elämään koko perheelle.

 

Kirjoittanut läheis- ja päihdeohjaaja Tuula Kiiskinen

 

 

Tästä ETUSIVULLE

 

Hakusanat: Avominne läheiset läheishoito läheisriippuvuus